Johtaja: Slavomir

Siirry alas

Johtaja: Slavomir

Viesti  Mwjan lähetetty 14/3/2014, 16:45

Slavomir on kylän johtaja. Hänellä on ikää jo 30 vuotta ja se näkyy ulospäin. Hän on toiminut kylän johtajana jo 12-vuotta, mutta hän ei voi antaa johtajan paikkaa kenelle tahansa. Miksi hän ei anna asemaansa perillisilleen? Kaikki ovat kuolleet. Hän ei ole kokenut löytäneensä laumasta sopivaa seuraajaa, joten hän sinnittelee yhä, muiden hoitamana temppelissä.

Säkäkorkeudeltaan ori on 162cm, ei kovinkaan korkea. Pääväriltään se on kimo. Valkean värin lisäksi, sen harjassa voi nähdä vaalean sinistä vivahdetta.  Sillä on hyvin pitkäksi kasvanut harja ja häntä, jotka ovat silkkisen kauniin näköiset. Orilla on myös tuuhean silkkiset vuohistupsut. Sillä on suuret, harmahtavat kierresarvet jotka ovat taaksepäin. Se on jo kuihtunut, kylkiluut paistavat ja lihaksia ei ole juuri ollenkaan sen ympärillä. Harmaita pieniä alueita on turvassa, silmän ympärillä sekä jaloissa. Silmät sillä on vaalean siniset.

! Huomioitavaa ! Oria puhutellaan kylässä Johtajaksi tai Slavomiriksi. Itse johtajaa kyläläiset eivät juuri näe koskaan. Vain sanansaattajilla on mahdollisuus tavata. Jossain määrin Rajavartijatkin saavat astua johtajan temppeliin.


© Tuikku 2014 (väritys Mwjan), kiitos!

Hänen isänsä, Omira oli vahvarakenteinen, ylväs ja liki voittamaton. Sen rakennetta koristeli valkeat kuviot vasten sen mustaa peitinkarvaa. Hän johti laumaa silloin, kun Slavomir putkahti maailmaan. Tämän äiti, Marya, oli rauhallinen, kaunis, kiharajouhinen valkea neitokainen. Marya kuoli kuitenkin 3-vuoden jälkeen Slavomirin syntymästä.
Se oli suuri menetys koko kylälle ja suurin menetys myös orille itselleen ja myös hänen isälleen. Mutta niin, isä ja poika jatkoivat tietään eteenpäin, Kylän keskuudessa.

Slavomirin isä opetti jos mitä ihmeellisempiä tapoja taistella ja väistää Kätyreitä vastaan ja suuret kertomukset tuosta Demonista oli jokaikinen iltasatu. Pian se iltasatu muuttui todeksi kuin salama kirkkaalta taivalta.
Hänen isänsä oli lähdettävä taistoon. He halusivat kukistaa tuon Demonin, joka kylvi pahaa mainetta kylään asti ja enemmän koko Kamarian alueelle. Lauma ei pystynyt elämään rauhassa, niin kauan kun hirviö oli vapaalla jalalla. Slavomir jäi parantajien huostaan hetkeksi aikaa, kun isä lähti pienen ryhmän kanssa kohti taistelua. Taistelu tuntui kestäneen ikuisuuden. Hän odotti... Odotti.. ja odotti. Isä ei koskaan saapunut takaisin kylään, eikä kukaan muukaan joka ryhmässä oli.

Vuosia kului, Slavomir oli päätynyt johtajaksi automaattisesti perillisenä. Nyt hänen velvollisuutensa oli johdattaa uutta laumaa ja valmistaa heitä taisteluun. Hän kuitenkin oli ovelampi, eikä halunnut uhrata henkeään heti tuolle Demonille vaan keräsi ryhmiä ja lähetti heitä matkaan, tutkimaan Demonin pesää ja sen ympäristöä. Usein kävi niin, että kukaan ei palannut. Ei olisi tämäkään, jos olisi lähtenyt mukaan.
Sama kaava tuntui toistuneen vuodesta toiseen ja pian kyläläiset hermostuivat. He perääntyivät eikä halunneet osallistua taistoon. Kun mitään ei ollut tehtävissä, koko prosessi seisaantui ja kylä eli hetken omaa elämäänsä, edelleen peläten koska tulee loppu.

Slavomir oli pitkän aikaa juoninut tuossa temppelissään suunnitelmaa, miten hän voisi kohdata kasvokkain tämän Demonin. Sitten, sinä yhtenä iltana hän lähti sanomatta kenellekään mitään. Hän halusi tarttua hampain kiinni tuon Demonin niskasta ja painaa sen maahan, tiputtaa vuorilta.
Hänen taipaleensa liukui kohti vuoria. Kaikki Kätyrit tuntuivat kadonneen maan rakoon, eikä niistä ollut riesaa orille hänen kiivetessä yhä korkeammalle vuoristoon. Se tunsi nahoissaan, kuinka hän lähestyi ja lähestyi tuota vuoristolla olevaa demonin pesää.
Pian siinä se oli, hänen katseensa edessä suuaukko, mikä johdatteli mielenkiintoisena sen sisälle, syvemmälle luolaan. Siinä hetkessä hän mietti, että missä kaikki olivat kuolleet eivätkä koskaan saapuneet kylään takaisin. Pian se selvisi. Ruumiita, tuoreitakin ja selkeitä luurankoja oli oikealla, vasemmalla, edessä ja pian takanakin. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa tämän valkean liikkuessa eteenpäin. Mitä syvemmälle hän meni, sitä pimeämpää siellä oli, mutta pian pienestä kolosta avautui vähän valoa. Valonpilkahdus kävi, sitten luolassa kaikui suuri, lepakon siipien heilauttama ääni. Se oli voimakas ja ori oli sanaton. Mikä helvetti se oli?

Hän saattoi tuntea askelia jotka lähestyivät sitä. Toisen askeleet rapisivat luiden murskautuessa sen kavioiden alle. Yhdestä kolosta tullut valo liikahti heijastamaan näkyvyyttä kohti tulevaa olentoa. Ei tarvinnut kuin vilauksen nähdä, ori kääntyi ja lähti niin nopeaan juoksuun kuin jaloistaan pääsi.
Takana samaa vauhtia tulevat askeleet kiri yhä enemmän tuota valkeaa sarvipäätä. Onneksi tunnelin päässä oli valoa ja se kiri vauhtiaan mitä enemmän valoa puski kohti sen kasvoja. Kun viimein hän oli suuaukolla, hyppäsi se nopeasti oikealle, kuin luullen, että tuo hänen takanaan ollut olento olisi tippunut ja kierinyt alas vuorelta. Päinvastoin. Se hyppäsi, levitti jättimäiset siipensä ja syöksähti alas.

Siitä päivästä lähtien Demoni ei koskaan pystynyt lentämään. Slavomir ei voinut uskoa silmiään ja näkemistään. Kun tuo oli syöksynyt alas, vain sen pitkä häntä oli jäänyt mieleen. Se ei lähelläkään hevosta. Paniikissa ori lähti laskeutumaan vuorenrinnettä alas, mutta horjahti, kieri hetken aikaa tömähtäen kielekkeelle. Korviin kantautui suurien siipien edestakainen liike ja pian suuri ilmavirta puski valkean harjan pois sen kasvoilta. Laskeutumisen ääni ja siinä se seisoi, suoraan sen edessä. Sarvipäinen, muutaman metrin korkuinen, kallolla varustettu hevosen näköinen olento, minkä silmät vain muljahtelivat sen silmäkuopissa. Ori jäätyi paikoilleen.
Demoni oli tarttumassa häntä kyljestä, mutta sitten ori havahtui ja väisti. Se lähti laskeutumaan vuoren rinnettä alaspäin ja tiesi, että Demoni pystyi vain lentämään hänen vierellään ja tarttumaan koska tahansa siitä kiinni ja tappamaan sen välittömästi. Ori jatkoi sitkeästi matkaansa alaspäin ja kun maanpinta häämötti, hän huomasi Demonin laskeutuvan kevyesti siivillään lähemmäksi Slavomiria. Sitten se tajusi. Demoni jäisi helposti alakynteen, jos sillä ei olisi toimivia siipiä. Ja kun Demoni saavutti oria, tämä pysähtyi, kääntyi ja hyppäsi vasten mustaa hirviötä.

He kuin sotkeutuivat keskenään ja putosivat suurella voimalla vasten kivikkoista maata. Pölypilvi laskeutui ja ori saattoi huomata, että hän makasi tuon hirviön päällä, hirviön selkä vasten maata. Hän ei halunnut jäädä tapettavaksi, koska tunsi, kuinka Demoni yritti kierähtää ympäri ja nousta jaloilleen. Slavomir otti jalat allensa ja lähti juoksemaan. Demoni puolestaan yritti nostaa siipiänsä mutta turhaan. Ne eivät nousseet ja huomatakseen orin olevan jo kaukana, se päästi ilmoille suuren, raivoisan huudon.

Tarina herätti paljon juorua kylän keskellä eikä asiaa uskottu todeksi. Johtaja ei kuitenkaan itseään sankariksi voinut kutsua, vaikka oli tähän mennessä ainoa, joka oli selvinnyt kylään ehjänä poiketessaan demonin pesässä.
Asian täytyi olla silkkaa sahanpurua. Miksi juuri johtaja oli selvinnyt? Oliko hän oikeasti edes käynyt siellä? Se herätti paljon kysymyksiä, eripuria ja mietintää. Slavomir päätti kuitenkin jatkaa elämäänsä järkytyksestä huolimatta, mutta vannoi itselleen, ettei koskaan lähtisi enää demonin pesälle. Ei hänen aikakautensa aikana kenelläkään ollut sinne asiaa.

Vuodet vieri, ketään ei lähetetty demonin pesälle. Demoni tuntui olevan jälleen hiljaa, mutta kätyrit sitäkin aktiivisempia. Slavomir oli löytänyt kylästään itselleen vaimon, jonka kanssa he tekivät jälkikasvua. Ideana oli, että joku heistä, vanhin tai nuorin ottaisi johtajan paikan laumassa, kun tämä aika olisi ohitse. Suunnitelma ei kuitenkaan mennyt niin kuin piti. Hänen molemmat poikansa kuolivat leikkiessään läheisessä metsässä Kätyreiden suihin. Menetys oli ollut kova ja painaa vieläkin orin kesänkuivattamaa ihoa. Hänen vaimonsa, Korina, kuoli hetki sitten, joka on myös osasyy orin huonoon vointiin ja tuntuu, että orin olotila huononee entisestään. Tämä asia on pistänyt kyläläiset miettimään, kenestä tulee seuraava johtaja tai mitä tapahtuu kun johtaja kuolee. Kenestä tahansa silloin voisi tulla johtaja ja olisiko johtaja edes oikea siinä vaiheessa... Kysymyksiä on monia, vastauksia on tasan yksi.

Pelaaja: Ei ole, eikä toistaiseksi oteta

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Mukana kulkee: Akilles
admin, avatar © mani

Caraliataidesivusto MwjandA
avatar
Mwjan
Päävartija

Viestien lukumäärä : 79
Join date : 12.01.2014
Paikkakunta : Hollola

http://kamaria.omafoorumi.net

Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa